Elämäni tässä kehossa

Vastaani on tullut asia, joka minun on myönnettävä, vaikka muutama vuosi sitten en olisi koskaan uskonut sitä myöntäväni: Kuntosalilla käymisestä tulee parempi olo. Se on sittenkin totta, minullekin. En tosin vieläkään tiedä mitään mistään endorfiinihyökyaalloista, joista tosikuntoilijat puhuvat, mutta aina käytyäni salilla olen tyytyväisempi ja rauhallisempi kuin ennen sitä. Voi olla, että tyytyväisyyteen vaikuttaa sekin, että minä nyt vain olen ihminen, joka saa tyydytystä siitä, että tekee tietyt asiat tietyssä järjestyksessä; sitähän se salilla käynti paljolti on.

Ihmistyyppejä, jotka hämmästyttävät minua kuntosaleilla: levittäytyjät (ahtaassa pukuhuoneessa levitellään tavarat kapeille penkeille koko penkin pituudelta, ja sitten kun joku tulee avaamaan omaa kaappiaan, ihmetellään "ai olenks mä tiellä") ja katso-minua-kuntoilijat (venyttelevät pitkällisesti keskellä salia, keskellä kulkureittiä, ei mistään erityisestä syystä, vaikka venyttelylle on selkeä paikkansa toisella seinustalla mukavine mattoineen).

***

Luin jokin vuosi sitten artikkelin työmaanostureiden kuljettajista. Siinä mainittiin, että Suomessa ei ole yhtään naispuolista nosturinkuljettajaa. Mietin, onko työ fyysisesti niin raskasta, ettei se useimmille naisille sopisi (olen skeptinen, mutta en tiedä), vai onko naisilla keskimäärin niin voimakas itsesuojeluvaisto, etteivät he halua keikkua maan ja taivaan välillä. En kyllä tiedä, kuinka miehetkään sitä haluavat, mutta jonkunhan se on sekin tehtävä. Vastuullista työtä ja luultavasti riskialtistakin. Tämä nyt tuli mieleen, kun katselen ikkunasta tien toisella puolella olevaa rakennustyömaata. Kaupunginosaamme rakennetaan nykyään niin kiivaasti, että kohta entiset asukkaat eivät tunne mahtuvansa sekaan. Viimeiset lähiseudun vihertävät alueet on kaavoitettu kerrostaloille tai pilkottu pikkuruisiksi omakotitonteiksi, joille voi rakentaa talon vain niin lähelle naapurin seinää, että hädin tuskin mahtuu välistä kävelemään. Mihin tästä muuttaisi? Periaatteessa kaipaan pois, sillä seutu on melko vilkasta ja vilkkaammaksi vain tulossa. Mutta koti on ollut tässä jo kymmenen vuotta, tyttäret eivät edes muista koskaan asuneensa muualla. Lisäksi muuttaminen olisi kuitenkin perhananmoinen homma...

***

Perjantain mietelauseeksi vielä:

And did you get what
you wanted from this life, even so?
I did.
And what did you want?
To call myself beloved, to feel myself
beloved on the earth.

― Raymond Chandler