Ulkomaanmatkailua

Noin kerran kesässä tekee mieli ruotsinlaivalle. Mielellään Helsingistä lähtevälle, koska Turun laivat starttaavat perin myöhään illalla ja ovat perillä aikaisin aamulla. Iltaunisena tykkään siitä, että heti laivan lähdettyä ei tee mieli mennä nukkumaan.

Laivalla olemisessa mukavinta on tietysti se liikkeelläolemisen tuntu. Että on merimatkalla kuin suuret seikkailijat konsanaan. Ei ole enää siellä eikä vielä täälläkään, vaan jotain siltä väliltä, ja irrallisuus maasta tuo vapauden tunteen. Sen nimenomaisen "elämä risaiseksi" -tunteen, joka saa ihmisen pelaamaan kaikki kolikkonsa peliautomaateissa, ostamaan taxfree-myymälästä karkkia, joka ei enää nykymaailmassa ole erityisen halpaa, ja kokeilemaan jotain 80-lukulaista drinkkiä.

Kuvassa banaanidaiquiri.

Sisämaan asukkina pääsen katselemaan merta niin harvoin, että laivamatkoilla parkkeeraan yleensä moneksi tunniksikin ikkunan ääreen ja tuijotan aaltoja. Hypnoottista. Jos asuisin meren rannalla, saattaisin mennä kokonaan pilalle tai sitten kyllästyisin koko tuijotteluun. Näin harvakseltaan sillä on hyvin rentouttava vaikutus.

Tukholman saariston aamu oli taas sydäntäsärkevän kaunis. Siistit ja kirkasväriset, jyrkkienkin kallioiden laelle rakennetut huvilat herättivät minussa haikeita muumilaaksotyyppisiä fantasioita kesästä meren äärellä. Useammankin huvilan yhteydessä näin kauniin uimahuoneen, aivan Muumitalon tapaan.

Huviloita ihaillessani en kuitenkaan voinut olla ajattelematta, minkä verran kesänviettäjien rauhaa rikkovat aamuin illoin ohi kulkevat jättimäiset matkustajalaivat.

Laivan kannella kuljeskelu on lempiasioitani risteilyllä; seuralaiseni yleensä kyllästyvät siihen nopeasti, mutta yksinäni saatan seisoa kaiteen vieressä pitkäänkin. Kannella tuuli täyttää korvat, painaa vaatteet kiinni vartaloon ja lennättää hiuksia, ja kaikki ajatukset katoavat. Autuasta.


Sää suosi meitä Tukholmassa, ja sadesäähän varautuneena tulin kuin huomaamattani polttaneeksi dekolteeni auringossa. (Hienostuneehko ilmaisu; tässä tapauksessa kyseessä oli kuitenkin vain se osio nahkaa, joka näkyy t-paidan kaula-aukosta.)

Tavoitteena oli nähdä jotain sellaista, mikä ei yleensä ole kuulunut repertuaariimme, ja suunnistimme siis kokemaan nykytaidetta Moderna museetiin. Siellä sain pienehkön ahaa-elämyksen; kykenen siis sittenkin nauttimaan modernista taiteesta. Museossa oli Niki de Saint Phallen näyttely, josta pidin itse asiassa kovasti. Monet teokset olivat kuin kuvitetun kirjeen tai matkakertomuksen muotoon tehtyjä kuvauksia taiteilijan elämästä, ja niissä oli runsaasti tutkittavia yksityiskohtia.

Jälkikasvu ei ollut nähnyt Gamla stania, joten heitähän piti toki sillä sivistää. Kuninkaanlinna taisi olla teineille iso hitti, hehän katsoivat juuri televisiosta Ruotsin prinsessan häitä ja muistavat muutaman vuoden takaiset kruununprinsessan häätkin.

Risteilymme, kesän ainoa ulkomaanmatkamme, oli enimmäkseen hyvin onnistunut ja mukava - sen päätteeksi tosin yksi matkaseurueesta sairastui laivalla ankaraan vatsatautiin. Ahtaassa neljän hengen hytissä toisen ihmisen ruumiintoimintoja on pikku pakko seurata hyvin läheltä, joten tunnelma oli yön tunteina varsin klaustrofobinen. No, päällimmäiset muistot ovat kuitenkin aurinkoisia ja kauniita.