Aloitan blogin. Nyt. Katson kauanko se pysyy elossa.
En osaa olla rehellinen päiväkirjalleni, vaan tulen kaunistelleeksi asioita tai kirjoittaneeksi tavalla, joka nolottaa myöhemmin. Siksi kokeilen blogimuotoa; tarvitsen edes illuusion mahdollisista lukijoista, jotta asettelisin sanani huolellisemmin ja saisin sanottua suurinpiirtein sen, mitä haluankin sanoa.
Arkisia aihepiirejä, neljänkympin kriisiä, lähiöelämää, työssäkäyntiä, kirjoja, pessimismiä, käsitöitä, ajatuksia moneen kertaan pureskelluista asioista. Niistä luultavimmin tulen kirjoittamaan. Sinänsä irrallisia ajatuskokonaisuuksia, vähän kuin laittaisi nastalla eri värisiä lappusia ilmoitustaululle myöhemmin katseltavaksi ja muistettavaksi. Että tällaistakin sitä on joskus tehty ja ajateltu.
