Nyt voinkin sitten alkaa keskittää murehtimisenergiani seuraaviin vastaantuleviin asioihin.
***
Tänään sattui sellainen merkkitapaus, että joogatessani huomasin kantapäideni jo saavuttavan lattian "alaspäin katsovassa koirassa". Tosin eivät ne yhtä aikaa lattiaan mukavasti ulotu, vaan vuoronperään, mutta jotain jouston lisääntymistä näyttää tapahtuvan. Muutenkin tuntui tavattoman hyvältä taas keskittyä joogaan. Siinä tuntee aika hyvin olevansa läsnä omassa kehossaan, siis mieli on kerrankin samassa ajassa ja paikassa, jossa fyysinen olemuskin.
***
Kulmiani rypistin heti aamusta, kun näin netissä tavanomaisia kesäsäästä valittelijoita. Tiedättehän: kun lämpimän päivän (tai parin) jälkeen tulee viileämpää ja sadetta, nämä valittajat esittävät jonkin muunnelman lauseesta "olipa lyhyt kesä". Voi jumankauta. Ensimmäinen ajatukseni: älkää nyt ääliöt viitsikö, kesäkuu on puolivälissä - mitenköhän usein tähän aikaan vuodesta on vielä suurempia lämpöaaltoja edes koettu. (No, useammin kuin luulin, ainakin tämän Ylen uutisen perusteella. Minun mielikuvissani kesäkuu on useimmiten tällainen kuin tänä vuonna on ollut.) Toinen ajatukseni: missä ihmeen artiklassa tahi sopimuksen pienessä präntissä on luvattu, että kesällä on PAKKO olla yli 25 astetta ja aurinkoista? Mitä, häh? Eihän nykyään ole luntakaan pahemmin joka talvi, eikä se herätä näissä valittajissa läheskään samanlaisia intohimoja. Jostain syystä helteen kaipaajat eivät sitten vastapainoksi huolisi lunta ja talvea lainkaan. Missähän he luulevat asuvansa, Välimerellä vai?
Taidan provosoitua tästä asiasta suhteettomasti juuri siksi, että itse aina talvisin märisen lumen ja pakkasen puutteesta. Eikö se niin ole, että ihmistä tuppaavat ärsyttämään sellaiset piirteet, joita he eivät halua itsessään tunnustaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti