Kaukana poissa

Maantieteellisesti en ollut kovin kaukana, mutta henkisesti sitäkin kauempana. Olemme parina kesänä aiemminkin harrastaneet viikon kestävää vuokramökkeilyä, koska emme kuulu kesämökkiä omistavaan kansanluokkaan. Tämän vuoden vuokramökki valittiin lähinnä rauhallisen sijaintinsa mukaan, joskin myös sillä perusteella, että siellä oli sisävessa.

Mökki oli pienen puron rannassa, kuusimetsän laidassa. Sain siis samoilla sammaleisen kosteassa kuusikossa päivittäin, päämäärättömästi ja ajatuksetta. Hengitys tuntui kulkevan syvempään.

Vain yhtenä päivänä saimme sadetta niskaamme, ja sekin oli varsin lempeää: heräsimme aamulla viiston katon alla nukkumaparvella hiljaiseen ropinaan yläpuolellamme. Muina päivinä aurinko paistoi enemmän tai vähemmän, välillä oli viileää, mutta loppuviikosta hyvinkin helteistä.

Jokavuotinen suosikkiajanvietteeni, mustikanpoiminta, näkyi ruokalistallamme lähes päivittäin. (Ja hyvä olikin, että näkyi, sillä muuten ruokavaliomme oli hyvin grillimakkarapainotteinen vailla suurempaa vihreyttä...) Mustikkakausi ei ollut vielä ihan parhaimmillaan, osa marjoista oli raakoja, mutta paikoin kypsää sinisyyttä näkyi kerrassaan runsaasti. Myös metsämansikoita löytyi yllättävän runsaasti ja keräsin niitä timotein varteen niin kuin lapsena oli tapana.

Mökin terassilla istuminen kirkkaina kesäiltoina oli niin rauhoittavaa ja puhdistavaa, että aloin jo elätellä kaikenlaisia fantasioita maallemuuttamisesta - ne tosin pysyvät kyllä fantasioina, mutta on joskus mukava haaveilla kuitenkin. Tiheää kuusikkoa ja tuulen aiheuttamaa liikettä siinä voisi katsella pitkäänkin, ja satunnaisesti silmiin sattui orava, mustarastas tai muutamia räkättejä. Korpit koikkuivat toisilleen latvuksissa; sateisena aamuna näimme puron takana peuran.

Luonnonkukkien paljouskin hämmästytti. Että noinko paljon erilaisia niitä Suomessakin kasvaa? Lemmikkejäkin ihan sinisenään.
Minulla oli mökillä mukana neljä kirjaa sekä muutama keskeneräinen neuletyö. Kirjoista luin vain kaksi ja puoli, vaikka alun alkaen olin miettinyt, miten neljä kirjaa riittää viikoksi. Neuletöihin en koskenutkaan. Aika vain tuli, oli ja meni, ja elämä oli hyvää. Puiden latvojen tuijottelu nurmella maaten oli parasta viihdettä, toiseksi parasta ehkä sudenkorentojen ja muiden hyönteisten touhujen seurailu.

Vaikka katsonkin olevani varsin urbaani ja mukavuudenhaluinen, ainakin kerran vuodessa pieni mökkeily tuntuu tekevän yksinomaan hyvää. Kunhan mökissä on vesivessa... Juice ja Mikko lauloivat levyllä Senaattori ja boheemi jotenkin siihen tapaan, että "mä lähden maalle jos vain pääsen yöksi pois". No, yöksi nyt ei tarvitse, mutta viikko on melko riittävä aika.