Heinäkuussa erityisempää aivotoimintaa ei ole

Säälin hieman herttuatar Catherinea. Vain vuorokausi sen jälkeen, kun hän pusasi maailmaan Britannian tulevan kuninkaan, hänen täytyi olla kameroiden edessä hymyilevänä ja hehkeänä. Omien muistikuvieni perusteella synnytystä seuraavana päivänä oloni oli suunnilleen yhtä hehkeä kuin haaskalla -  joka paikka vuoti ja valui (myös silmät) ja kävely oli kankeaa. Catherinella on ilmeisesti joko rautainen tahdonvoima tai loistava meikkaaja ja kampaaja, ja varmastikin myös tehokas kipulääkitys. Joka tapauksessa tunnen sympatiaa häntä kohtaan.

***

Perheemme nuoriso on lähdössä partioleirille yli viikoksi ja on henkeä täynnä kuin kaljatynnyri. Leirillä kuulemma on aina hirmuisen hauskaa, ja parasta on se, että siellä tehdään kaikenlaisia jänniä ja kivoja asioita kaiken päivää. Katsoin leiriohjelmaa ja tosiaan, vapaa-aikaa näyttää olevan varsin vähän. Ohjelma sisältää kaikenlaista vesileikeistä elokuvanteon kautta kädentaitoihin. Hiljaisuudelle on sentään varattu yhdeksisen tuntia vuorokaudessa, mutta luullakseni kyseistä aikaa ei suinkaan käytetä kokonaan nukkumiseen. Epäilen ainakin suuresti.

Olin itse lapsena partiossa, mutta vain muutaman vuoden, enkä koskaan ollut suurleireillä. Luulen kuitenkin, että ohjelman runsaus olisi jo nuoruusiässäni tuntunut minusta kärsimykseltä. Nyt aikuisena se ainakin olisi sitä. Olen sen verran epäsosiaalinen, että en kovin monta päivää jaksa olla vilkkaassa liikkeessä, vaan minun täytyy päästä välillä "vain olemaan". Kielikurssillakin, 15-vuotiaana, olin huonetoverini mielestä hirveän tylsä, kun en halunnut joka ilta kaupungille, vaan useimmiten mieluummin makoilin pahanhajuisessa huoneessamme lukien kirjaa. Noh. Onneksi omat lapseni tuntuvat olevan eri puusta veistettyjä. Heillä on pääsääntöisesti sitä hauskempaa, mitä enemmän tapahtuu - sellaisesta elämästä jää ainakin vähemmän katumista ja enemmän muistoja.

Huomenna tähän aikaan lapset ovat jo leirillä. Tänään lähtöä vasta valmistellaan, mikä näkyy kodin joka huoneessa. Keittiössä ajelehtii nimikoitavia tavaroita, eteisessä on kenkävyöry, lattiolla on makuupusseja, alustoja ja tyhjät rinkat. Kauppaankin piti juosta etsimään biohajoavaa shampoota sekä ei-liian-suuria toilettilaukkuja. Minulla on järkyttävä stressi siitä, miten yhdeksän päivän tavarat saadaan mahtumaan rinkkaan.

***

Katselin eilen ohimennen kasvomaalaus- ja pikatatuointikojun kuvavalikoimaa. Piikkilankojen, elviksenpäiden, erilaisten pirujen ja playboypupujen joukosta löytyi lempeä ja söötti koalaäiti lapsineen, joten hetken mielijohteesta annoin ruiskumaalata sellaisen olkavarteeni. Pitäisi kuulemma pysyä siinä noin viikon.