Vähätöinen

Wahlroos näemmä on taas kerran sitä mieltä, että suomalaiset tekevät liian vähän töitä, melkein yhtä vähän kuin norjalaiset. Minä olen luullut, että norjalaisilla menee hyvin ja he ovat tyytyväisiä elämäänsä, joten voisi ajatella, että työnteon vähäisyydestä koituu siunaustakin. 

Ihmettelee sitä ihminen aina välillä, miksi työnteko ja etenkin kaikki voimat vievä raadanta on edelleen kunniassaan, suorastaan pyhää, meikäläisessä sielunmaisemassa. Eikä pidä käsittää väärin: minä uskon suomalaisten myyttiseen ahkeruuteen ja nöyryyteen siinä, missä joka-aamuiseen auringonnousuunkin (?); minä uskon siihen, että tämä maa on rakennettu kivisiä peltoja raivaamalla, välilevyt pullistellen ja verisuonet päästä katkeillen ja sitä rataa. Mutta kun nykyään tuntuu pikemminkin olevan niin, että työtä on vähemmän jaettavaksi, niin eikö sitä olisi viisasta jakaa tasaisemmin kaikille? Ei kai se mitenkään tavoiteltavaa ole, että ihmiset raatavat itsensä varhaiseen hautaan ja koko ainutkertainen elämä käytetään työhön? Meinaan kun tässä Euroopan kolkassa ei näinä historian aikoina ole pakko elää uudisraivaajana ja pienviljelijänä saadakseen oma henkilökohtainen pettuleipänsä suoraan kädestä suuhun, niin miksi sellaisesta pitäisi fantasioida ihmiselämän korkeimpana päämääränä? Onko työ sinänsä pyhää, riippumatta siitä, onko sillä järjellistä tulosta ja voisiko sen jakaa ja suunnitella paremmin? No, niinhän sitä laajalti ajatellaan, ainakin siitä päätellen, miten suuri osa kansaa äänekkäästi vaatii työttömiä pakkotöihin, vaikka sitten siirtämään kiviä kasasta toiseen ilman palkkaa.

Värei

Ostin uuden puhelimen. Värivaihtoehdot olivat musta, valkoinen, räikeänvihreä ja rumanoranssi. Valitsin valkoisen. Puhelimeen sopivia suojataskuja löytyi mustana, valkoisena, epämääräisen vihreänä ja haaleanlöllönoranssina. Valitsin mustan. Kauniiden värien puutteessa minusta tulee siis tylsä. 

Uusi ruoho ja hiirenkorvat vihertävät pihamaalla niin, että sen jo huomaa. Taivas on tänään kesänsininen, paitsi milloin lykkäsi sadekuuroa. 

Värjäytin taannoin tukkani kuparinpunaiseksi, mutta jo alle kuukaudessa se on haalistunut niin, että näyttää kevätauringossa lähinnä pinkiltä. On sen tähden hieman nolo olo, mutta mitäpä tuosta.

Lisää kysymyksiä vailla vastauksia

Mitä varten sateella aina käy niin, että bussipysäkin katoksessa joku tupakoi ja pysyy kuivana ja kaikki tupakoimattomat seisovat savun takia mieluummin sateessa?

Miten ihmeessä ihmiset kykenevät vakuuttamaan itselleen, että juuri heidän ruokavalionsa, oli se sitten gluteeniton, vähähiilihydraattinen, paleoliittinen, vegaaninen tai joku muu, on täydellinen ja oikea? Ja sitten vielä hämmästyvät, kun kaikki muut eivät näekään valoa ja ala elää kuten he.

Mitä järkeä on valittaa suomalaisesta säästä ikään kuin se olisi jotenkin suomalaisten ihmisten tai Suomen valtion syytä jos (kun) sataa ja on kylmä? Missä sellainen maa muka on, jossa sää on aina optimaalinen? Jos sellainen löytyy niin tervemenoa sinne vaan.

Miksi niin suuri osa naisten alushousuista on niin epämukavia päällä? Tuntevatko niin monet tosiaan olonsa seksikkäiksi ja itsevarmoiksi, jos vaatteiden alla hiertävät tekokuituiset ja karheapitsiset stringit? Riittääkö seksikkyyteen tietoisuus siitä, että päällysvaatteiden alla NÄYTTÄÄ tosi kuumalta vaikka TUNTEE että limakalvot hiertyvät rikki millä hetkellä hyvänsä ja/tai hiivatulehdus iskee?

***

Luin toimittaja Leena Sharman kirjan Ne - kohtaamisia perus-Suomessa. Hyvinkin lukemisen arvoinen opus. Kirjassa Sharma kertoo, kuinka ryhtyi tutustumaan perussuomalaisten kannattajiin lähemmin löytääkseen ihmiset ennakkokäsitysten takaa. Mielenkiintoisia tapaamisia, kuvauksia ja haastatteluja. Pidin etenkin Amon Rautiaisen, ensituntumalta melko pelottavan tuntuisen miehen haastattelusta. Mies, joka näennäisesti edustaa niin totaalisen erilaista maailmankuvaa kuin minä itse, ajatteleekin ilmeisesti monesta asiasta aika samalla lailla! No, ei tietenkään pitäisi olla yllättynyt, taidan itse suhtautua persuihin ja oikeistolaisiin aika stereotyyppisen naiivisti.