No joo, tiedän toki kokemuksesta että huonoja aikoja, hetkiä ja kokonaisuuksia tulee keskelle nousukauttakin eivätkä ne välttämättä tarkoita pysyvää pudotusta.
***
Uneni ovat taas todella...värikkäitä, sanoisinko. Yhdessä viimeöisessä pätkiksessä loikoilin mutaisessa eläintarhan aitauksessa suurien ihmisapinoiden kanssa. Oli hyvin kuuma, joten apinat ja minä olimme kaivautuneet rapakoihin viilennelläksemme, ja rapakoissa oli seassa ihan selvää paskaakin. Yksi apina huiskutti viuhkana toimivalla pahvinpalalla ilmaa minua kohti, ja minä tein samoin jollekin toiselle apinalle. Minulla oli salainen tehtävä aitauksessa: minun oli tarkoitus selvittää, ketkä apinoista olivat oikeasti ihmisiä, jotka olivat vain saaneet liikaa jotain lääkettä.Toisessa unessa varastin tiikerikakun uimahallin pukuhuoneesta, ja kun tulin katumapäälle ja olin palauttamassa sitä, joku oli jo ehtinyt pestä sen, kiertää sen kuivaksi ja ripustaa sen hanan päälle kuivumaan kuin tiskirätin.
***
Reaalimaailmassa olin eilen lapsenvahtina, pitämässä seuraa muutaman kuukauden ikäiselle vauvalle. Siitä tuli hyvä mieli. Mutta kyllä tuonikäinen ihminen on vielä aikamoinen pötky, jää makaamaan siihen, mihin sen asettaa, vaikka protestoikin äänekkäästi (kävin vain pesemässä käteni, mutta lapsi kai luuli tulleensa hyljätyksi). Seurustelimme höö-äännähdyksin, lauloin unilauluksi sopivan yksitoikkoista kalevalaista sävelmää, katselimme ikkunasta kaunista taivaan valoa, sain vaihtaa yhden vaipankin. Sain painaa poskeni untuvaista päätä vasten.
On aina yhtä jännä ajatella sitä, miten pienikin vauva on jo ihan kokonainen ihminen ja sisältää kaiken tarvittavan elämää varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti