Julkisella paikalla olemisesta

Ylellä on juttua puhelimen käytöstä. Ei minua tuossa nyt mikään muu suuremmin kypsyttänyt, mutta jutun loppupuolella oli tällainen pätkä:

Varapuheenjohtaja Risto Rasku arvioi, että neljä viidestä tuijottaa puhelimen näyttöä esimerkiksi junassa.– Se on ikävää katsottavaa, kun voisi ennemmin jutella ihmisten kanssa.

Argh! Mitä helkkaria se kenellekään kuuluu mitä ihminen tekee junassa matkalla paikasta a paikkaan b? Vaikka tuijottaisi kämmentään! Miksi junassa pitäisi jutella vieraiden ihmisten kanssa? Tai missään muuallakaan, jos kyseessä on sellainen paikka, mihin ei varsinaisesti tulla ihmisiä tapaamaan vaan jostain muusta syystä? Jutelkoot ne jotka siihen tuntevat tarvetta, mutta minä ja moni muu haluamme vain olla rauhassa ja nauttia matkanteosta. Ei siihen sisälly mitään velvollisuutta viihdyttää kanssamatkustajia. Vastaan ystävällisesti, jos minua puhutellaan, mutta pääsääntöisesti haluan lukea, netteillä tai ajatella. Enkä ole tässä asiassa ainoa.

Juuri tässä pari päivää sitten bussissa katsoin, miten ihmiset (minä itse mukaanlukien) asettuivat istumaan penkkiparin ikkunanpuoleisille penkeille, ja lähes kaikki käytäväpaikat olivat tyhjinä. Ja oli rauhallista. Matkustettiin. Bussihiljaisuudessa ei minusta ole yhtään mitään paheksuttavaa, se vain on tässä maailmankolkassa tapana. Suomen asukkaiden enemmistö tuntuu pitävän siitä, että julkisellakin paikalla saa olla rauhassa, jos haluaa. Ja vaikka lukea uutisia kännykästä.

Tänään ei kannattanut herätä

Ehdinkin jo olla varovaisen toiveikas, kun viikon neljä ensimmäistä päivää menivät vähintäänkin kohtalaisesti. Että noustaanko tästä suosta sittenkin. Reilu viikko sitten ruinasin lääkäriltäni lääkkeen annostuksen nostoa ja sainkin, ja ilmeisesti se on alkanut tuntua, oli kyseessä sitten plasebovaikutus tai aito (sillä ei ole väliä, kunhan auttaa). Mutta tänä aamuna taas, huoh. Elukka istui rinnan päällä painamassa, musta likainen öljyvana luikerteli kaikissa ajatuksissa.

No joo, tiedän toki kokemuksesta että huonoja aikoja, hetkiä ja kokonaisuuksia tulee keskelle nousukauttakin eivätkä ne välttämättä tarkoita pysyvää pudotusta.

***

 Uneni ovat taas todella...värikkäitä, sanoisinko. Yhdessä viimeöisessä pätkiksessä loikoilin mutaisessa eläintarhan aitauksessa suurien ihmisapinoiden kanssa. Oli hyvin kuuma, joten apinat ja minä olimme kaivautuneet rapakoihin viilennelläksemme, ja rapakoissa oli seassa ihan selvää paskaakin. Yksi apina huiskutti viuhkana toimivalla pahvinpalalla ilmaa minua kohti, ja minä tein samoin jollekin toiselle apinalle. Minulla oli salainen tehtävä aitauksessa: minun oli tarkoitus selvittää, ketkä apinoista olivat oikeasti ihmisiä, jotka olivat vain saaneet liikaa jotain lääkettä.

Toisessa unessa varastin tiikerikakun uimahallin pukuhuoneesta, ja kun tulin katumapäälle ja olin palauttamassa sitä, joku oli jo ehtinyt pestä sen, kiertää sen kuivaksi ja ripustaa sen hanan päälle kuivumaan kuin tiskirätin.

*** 

Reaalimaailmassa olin eilen lapsenvahtina, pitämässä seuraa muutaman kuukauden ikäiselle vauvalle. Siitä tuli hyvä mieli. Mutta kyllä tuonikäinen ihminen on vielä aikamoinen pötky, jää makaamaan siihen, mihin sen asettaa, vaikka protestoikin äänekkäästi (kävin vain pesemässä käteni, mutta lapsi kai luuli tulleensa hyljätyksi). Seurustelimme höö-äännähdyksin, lauloin unilauluksi sopivan yksitoikkoista kalevalaista sävelmää, katselimme ikkunasta kaunista taivaan valoa, sain vaihtaa yhden vaipankin. Sain painaa poskeni untuvaista päätä vasten. 

On aina yhtä jännä ajatella sitä, miten pienikin vauva on jo ihan kokonainen ihminen ja sisältää kaiken tarvittavan elämää varten.

Tänään kannatti herätä (ehkä)

Olen valaistunut! Törmäsin videoon, joka näyttää, miten granaattiomenasta saa syötävät osat irti ilman sotkua ja suhteellisen vaivattakin:

Siltä varalta, että video ei näy tai et viitsi sitä katsoa, voin kertoa, että siinä Keittiökameleontti-blogin pitäjä halkaisee granaattiomenan kahtia niin, että veitsi viiltää vain kuorta, ottaa sitten puolikkaat erilleen ja läimii puukauhalla alassuin olevaa puolikasta. Ja ta-daa: siemenet ja hedelmäliha varisevat kulhoon, jos siis sellainen sattuu olemaan alla.

Olin epäuskoinen, mutta kokeilin, sillä työtasolla on jo pari viikkoa virunut yksi granaattiomena. Niksi toimii erinomaisesti, vaikka läiminkin puolikkaita ruokalusikalla kauhan sijaan. Söimme saaliin siististi kulhosta.