Pienet nolot

Matkustin junalla. Junat ovat yksi parhaimmista paikoista antaa ajatuksen lentää; tosin kaikkein paras ajatuspaikka kokemukseni mukaan on mustikkametsä. Kutsumatta tuli mieleen taas yksi lappu päähänpistojen ilmoitustaululle: pienet nolot asiat. Ainakin muutamia juttuja, joista en ole mitenkään ylpeä; tuorein ensin:

• Viikonloppuna kävi kahdesti niin, että polkupyörästä lähtivät ketjut. Ensimmäinen ajatukseni oli "pyörä hajosi" ja heti seuraava "puolison pitää laittaa ketjut paikalleen". Todellakin, menin välittömästi en-mä-osaa -tilaan ja huusin apua. Ensimmäisellä kerralla puoliso oli sadan metrin säteellä ja laittoi ketjut. Jälkeenpäin hän kommentoi: "Sä tappelet koneiden kanssa töissä kaiket päivät etkä muka osaa laittaa pyörän ketjuja paikalleen!" Moite osui oikeaan. Kun ketjut pomppasivat valloilleen toistamiseen, ei apua ollut paikalla, en voinut heittäytyä avuttomaksi, ja sain ongelman ratkaistua omin voimin.
• En oikeastaan koskaan peruuta parkkiruutuun, vaikka etuperin ruudusta pois ajaminen olisi helpompaa kuin peruuttaminen. Osaan peruutuksen kyllä, mutta en hyvin, vaan hitaasti ja välillä sähläten. Koska muuten ajotyylini on melko rempseä, en halua identifioitua pysäköinnin kanssa sählääjäksi.
• Ylpeilen hyvällä muistilla, mutta sekoitan jatkuvasti henkilöitä toisiinsa, luultavasti myös keskustelussa. Suomalaiset poliitikot ovat erityisen sekavaa sakkia. En kykene pitämään Henry David Thoreauta ja Walt Whitmania erillään. Vasta viime viikolla minulle ylipäätään selvisi, että Kaija Koo ja Kaija Kärkinen ovat eri henkilöitä.
• Edelliseen liittyen, olen kerran kertonut erään anekdootin omanani, kun läsnä oli sellainen henkilö, jolta olin kyseisen jutun kuullut, sekä muita, jotka olivat myös alkuperäisen version kuulleet. En tiedä, miksi en siinä silmänräpäyksessä tajunnut, että nyt tulee tehtyä hirveä faux pas. Heti jälkeenpäin sen kyllä muistin - syntynyt kiusallinen hiljaisuus viimeistään muistutti. (Tämä viimeinen nolottaa minua niin paljon, että iljettää kirjoittaakin siitä. Tunnustamalla yritän hälventää noloutta. Jos olit tuolloin paikalla, älä muistele minua pahalla.)

Kesä

"[...] "Beauty is truth, truth beauty," - that is all
        Ye know on earth, and all ye need to know."

 John Keats

Liikkuu ja käy hyvin pyydykseen

Niinkuin usein olen sanonut, hyvä kirjastokäynti voittaa huonon seksin. Tänään oli taas sellainen mystinen päivä, että pääkirjastossa käydessä hyllyistä suorastaan hyppäsi kassiini mitä erilaisimpia opuksia. Ei todellakaan tarvinnut etsiskellä luettavaa, vaan luettava löysi minut. 
Toisinaan kirjastokäynnit ovat vaivalloisempia, useimmiten silloin, kun hinku saada laadukasta luettavaa on kova. Silloin ei kyllä vahingossakaan löydy mitään, mikä sytyttäisi. Mietinkin tässä, syntyykö hyvä kirjastokeikka sattumalta, eli käykö vain niin, että hyllyssä on mystisesti paikalla ja näkösällä yhtä aikaa paljon minua kiinnostavia opuksia, vai onko tämä(kin) asia minun itseni aiheuttama. Voihan olla, että onnistunut pyynti tapahtuu silloin, kun olen itse otollisessa mielentilassa, antennit ojossa ja aistit valppaina. Tänään olin kirjastossa käydessäni huomattavan rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta toisaalta hyvää pyyntionnea on ollut silloinkin, kun olen ollut pahalla päällä.